”Rakastan tätä paikkaa”, huokaisen.   Lämmin läikähdys sydänalassa ilmaisee sen joka kerta kun bussin kyydissä saavun Tiurahovin pihaan.  Ei väliä, vaikka se uudelleen paluu tapahtuu vuoden, kahden tai vaikka vain päivän hiihtoreissun jälkeen.  Yön alkutunteina tansseista palatessa kämppä kutsuu loistaen punaista hehkuaan auton valokeilassa.  Tiurahovin pihassa  olen aina perillä, kotona. 

Tuo talo kaupunki-ihmiselle mystisine perinteineenkö saa tulijan pauloihinsa? Savottakämpän hengen ja siellä asuvan hyvän haltijan ansiostako taika tarttuu aina kuin pakkaslumi saunalämpimän jalan pohjaan?  Näitä miettiessä kannan omien matkavarusteideni lisäksi yhteisiä ruokatavaroita yhteisvoimin kaikkien bussista purkautuvien kanssa.  Mukavaa säpinää, hiukan hämmennystä ensikertalaisten ilmeissä ja liikkeissä heidän etsiessään omaa majapaikkaansa kämpän sisältä.  Tästä se alkaa,  Tiurahovin hengen asettuminen jokaiseen osanottajaan.  

Ominaista, ”se juttu” Tiurahoville on kämppämajoitus.  Jokaiselle on varattuna oma petipaikka laverilta.  Jossain kohdassa ritirinnan yönsä viettää kolme päivän ulkoilusta raukeana nukahtavaa ihmistä, ison tuvan laverilla petikavereita toistensa kanssa voi olla jopa kymmenen ja toiset mokomat yläpetillä.  ”Onko yläpeti parempi kuin alapeti, vai alapeti parempi kuin yläpeti?”  näin muistan Ylläshuminan kuulussa karaokebaarissa paikallisen naisihmisen laulaneen kerran.  Taisi hänellä olla kokemusta savottaelämästä jo vuosien takaa ja samanlaisen perinteisen tunnelman voi yhä edelleen kokea Tiurajärven rannalla.

Jos keittiö maukkaine kodin omaisine ruokineen on Tiurahovin sydän, niin sauna on kuin kuumeneva iho, joka saa tuntea lempeiden löylyjen hellivän kosketuksen.  Puulämmitteiseltä suurelta kiukaalta nouseva lähdeveden höyry imeytyy ihon alta sielun syövereihin ja rentouttaa talvipäivän suksilla suihkimisen tai värikylläisen ruskavaelluksen jälkeen uupuneen kehon.   Uskaliaammat hakevat endorfiineja valkoisena hohtavan hangen tai suloisena siintävän Tiurajärven syleilystä. 

Saunapuhtaana on hyvä käydä iltakahvin ääreen, joskus laavulle tai kotaan tulistelemaan, lauluja lurittelemaan ja mikä ettei parina iltana viikossa kylälle katsastamaan muita Lapinkävijöitä tanssin rytkeessä tai muuten vain.

”Kämpän lämpimässä hyvä uinahtaa..”  lauletaan Markku Salon sanoin Tiurajärven kämpälle omistetussa laulussa.  Laulu kuvaa hienosti tunnelmaa Tiurahovin reissuilla ja viimeinen kertosäe kertoo että ”uudelleen keino tuo kulkijansa Tiurajärven kämpän luo”.  Keinolla millä hyvänsä sinne pitää päästä. 

Raisa-Tiina, rakastunut Tiurahoviin jo vuodesta -77